Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD (F90.0) on lyhenne sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder. ADHD on toimintakykyä heikentävä kehityksellinen, neurobiologinen ja neuropsykiatrinen häiriö,
jonka keskeisiä oireita ovat tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. ADHD-oireisen on vaikea säädellä käyttäytymistään ja toimintaansa tehtävän, ympäristön tai omien
tavoitteidensa mukaan. ADHD oireilee ja ilmenee yksilöllisesti. Sen aiheuttama haitta näkyy myös eri tavoin eri elämänvaiheissa.
ADHD jaetaan usein kolmeen alamuotoon:
1. yhdistetty muoto, jossa esiintyy sekä tarkkaavuuden vaikeuksia että yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta.
2. pääasiallisesti tarkkaamattomuusoireinen muoto, jossa ei juurikaan esiinny yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta (tunnettiin ennen myös nimellä ADD).
3. yliaktiivis-impulsiivinen muoto, jossa ei esiinny juurikaan tarkkaamattomuusoireita.
Kehityksellinen häiriö tarkoittaa, että ADHD on synnynnäinen ja oireet ilmenevät jo lapsuudessa, vaikka diagnosointi tapahtuisikin nuorena tai vasta aikuisena. Diagnoosin saamiseksi ADHD-oireiden on aiheutettava henkilölle merkittävää haittaa.
ADHD:n taustalla ovat neurologiset syyt, eli ADHD-oireisen aivot toimivat eri tavalla. ADHD-oireisten aivoista on löydetty toiminnan poikkeavuutta niiden aivoalueiden kohdalla, jotka vaikuttavat tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen, motoriikan, muistin ja tunteiden säätelyyn. ADHD-oireisten aivojen muita matalampi aktivaatiotaso näillä alueilla vaikeuttaa ennakointia, muistamista, keskittymistä ja oppimista. Myös aivojen tärkeimpien välittäjäaineiden – dopamiinin ja noradrenaliinin – toiminta on häiriintynyt. ADHD:n syyt ovat ensisijaisesti perinnöllisiä. Oirekuvan kehittymiseen voivat lisäksi vaikuttaa raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät, synnynnäiset rakenteelliset ominaisuudet sekä erilaiset
psykososiaaliset tekijät.
ADHD ei siis johdu huonosta kasvatuksesta, mutta kasvatuksella, oikea-aikaisilla tukitoimilla ja muilla ympäristötekijöillä on suuri vaikutus siihen, miten oireilu ilmenee ja miten paljon haittaa ADHD-oireet aiheuttavat henkilön arjessa ja elämässä. Aikuistuessa, aivojen kypsyessä ja kognitiivisten taitojen kehittyessä ADHD-oirekuva saattaa muuttaa muotoaan ja jotkin oireet saattavat jopa lieventyä, mutta harvoin poistuvat kokonaan. Oireet saattavat iän myötä myös vaikeutua.
Voit hakeutua ADHD-tutkimuksiin joko julkisen terveydenhuollon, työterveyshuollon tai yksityisen terveyspalvelun kautta. Varatessasi aikaa kerro epäileväsi itselläsi tarkkaavuushäiriötä.
Terveyskeskuslääkäri, työterveyslääkäri tai yksityinen psykiatri arvioi tilannetta ja tekee tarvittaessa lähetteen jatkotutkimuksiin. Kaikki ADHD-tutkimukset voidaan tehdä myös yksityisellä puolella.
Lisätietoa ADHD:n diagnosoinnista ja hoidosta löydät Käypä hoito –
suosituksesta: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50061
Aktiivisuuden säätelyn vaikeus:
Yliaktiivisuus voi ilmetä muun muassa vaikeutena pysyä paikallaan, vaikeutena odottaa omaa vuoroaan, vuolaspuheisuutena, toisten keskeyttämisenä tai tunkeilevuutena, sisäisenä levottomuutena. Se voi myös ilmetä pienimuotoisemmin esimerkiksi jalkojen heiluttamisena istuessa, tavaroiden näpräilynä, kynän naputteluna. On ehdotettu, että ylivilkkaus olisi aivojen oma keino nostaa alhaista aktivaatiotasoa
korkeammalle. Aktiivisuuden säätelyn vaikeus voi ilmetä myös aliaktiivisuutena, eli hitautena, matalana vireystilana ja tehtävien aloittamisen vaikeutena.
Tarkkaavuuden säätelyn vaikeus:
Tarkkaavuuden osa-alueita ovat tarkkaavuuden suuntaaminen, ylläpitäminen ja joustava siirtyminen kohteiden välillä:
– Tarkkaavuuden suuntaamisella tarkoitetaan kykyä kiinnittää huomio johonkin asiaan tahdonalaisesti tai tahattomasti. Tahdonalaista tarkkaavuuden suuntaamista on esimerkiksi huomion kiinnittäminen tähän tekstiin. Tahatonta tarkkaavuuden suuntaamista on huomion
kiinnittäminen automaattisesti esimerkiksi yllättävään ääneen ilman, että olet tarkoittanut tai suunnitellut niin, kuten puhelimen viestiääneen.
– Tarkkaavuuden ylläpitäminen on kykyä pitää huomio tietoisesti valitussa kohteessa ilman, että se karkaa muualle. Pitämällä häiritsevät asiat poissa mielessä ja jatkamalla tämän tekstin lukemista, ylläpidät tarkkaavuutta, eli keskityt, kuten arkikielessä sanotaan.
– Tarkkaavuuden joustavalla siirtämisellä tarkoitetaan kykyä siirtää huomiota asiasta toiseen ja palata tarvittaessa takaisin alkuperäiseen asiaan. Jos olet esimerkiksi keskittynyt lukemaan tätä tekstiä, kun saat viestin puhelimeesi, katsot viestin ja kenties vastaat siihen, jonka jälkeen palaat takaisin tämän sivun äärelle etkä jää selailemaan puhelintasi.
Tarkkaavuuden säätelyn vaikeus voi ilmetä muun muassa ajatusten harhailuna, vaikeutena kuunnella toista, toiminnan lyhytjänteisyytenä ja vaikeutena tehdä asioita loppuun, vaikeutena noudattaa ohjeita, vaikeutena täyttää lomakkeita, vaikeutena keskittyä olennaiseen, huolimattomuusvirheinä, herkkyytenä häiriöille ja keskeytyksille sekä tavaroiden hukkaamisalttiutena. Saatat myös huomata, että lukemiseen on
vaikea keskittyä, olet lukenut samaa lausetta tai sivua uudestaan ja uudestaan ilman, että mitään on jäänyt mieleen.
Muita tarkkaavuuteen liittyviä vaikeuksia ovat ylikeskittyminen, mikrofokusointi ja juuttuminen.
– Ylikeskittymisestä eli hyperfokusoimisesta puhutaan, kun johonkin asiaan uppoutuu niin voimakkaasti, että ajantaju katoaa, muut asiat jäävät tekemättä ja huomaamatta. Hyperfokusoinnin aikana tarkkaavuutta on vaikea siirtää joustavasti kyseisestä tehtävästä uuteen asiaan. Saatat huomata esimerkiksi unohtaneesi syödä, kun vihdoin havahdut kiinnostavasta tekemisestäsi.
– Mikrofokusoinnilla puolestaan tarkoitetaan tarkkaavuuden siirtymistä tehtävän kannalta epäolennaisiin yksityiskohtiin ja tehtävän kokonaiskuva ja tavoite on unohtunut, esimerkiksi kun kotia siivotaan vieraiden tulon takia ja jäädäänkin järjestelemään maustehyllyä, jota kukaan ei kaapin oven takaa näe ja samalla muu asunto on yhä sekaisin.
– Juuttumisella tarkoitetaan haittaavaa, yhteen asiaan tai tehtävään kiinnittymistä, jolloin muut asiat jäävät tekemättä.
ADHD:hen liittyvät tarkkaavuuden ylläpitämisen vaikeudet ilmenevät yleensä vaikeiksi tai tylsiksi koetuissa tai ulkopuolelta annetuissa tilanteissa, joissa aivojen aktivaatiotaso laskee. Samankaltaista oireilua esiintyy myös ihmisillä, joilla ei ole aktiivisuuden ja tarkkaavuuden säätelyn häiriötä. Erilaiset tilannetekijät, kuten väsymys, nälkä, kipu, stressi, voimakkaat tunnetilat yms. vaikuttavat kaikkien ihmisten kykyyn säädellä tarkkaavuuden suuntaamista, ylläpitoa ja joustavuutta.
Tulee kuitenkin muistaa, että ADHD-oireisilla on myös sellaisia tarkkaavuuden säätelyn vaikeuksia, jotka ovat osa ADHD:ta eivätkä johdu yrityksen puutteesta tai pelkistä tilannetekijöistä. Paremmin nukutut yöt tai
säännöllinen ruokailu eivät poista tarkkaavuuden häiriötä, mutta aikuttavat toki siihen, miten voimakkaasti oireilu ilmenee.
Toiminnanohjauksen haasteet ovat keskeinen osa ADHD-oireistoa. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan kykyä toteuttaa tavoitteellista toimintaa tilanteen vaatimusten mukaan eli oman toiminnan suunnittelemista, toteuttamista ja arvioimista. Sen osa-alueita ovat:
– Aloitteellisuus: kyky muodostaa mielikuva toiminnasta etukäteen, suunnitella miten toimia tavoitteen saavuttamiseksi ja toiminnan aloittaminen mielikuvan mukaisesti. Jos vaikka haluaisit hillojuustoleivän, pystyt muodostamaan mielessäsi kuvan valmiista hillojuustoleivästä. Jos sinulla on haasteita aloitteellisuudessa, et ehkä osaa alkaa tehdä hillojuustoleipää koska et saa muodostettua valmista mielikuvaa siitä, miten leivän saa valmistettua.
– Suunnittelu: kyky asettaa tavoitteita ja muodostaa mielikuva tarvittavista toiminnoista ja niiden järjestyksestä, joiden avulla päästään haluttuun tavoitteeseen. Hillojuustoleipään tarvitset hilloa, juustoa ja leipää, joita löytyy keittiöistä. Tarvitset lisäksi juustohöylän, voiveitsen ja kenties
leipäveitsen. Suunnittelun jälkeen voit aloittaa toiminnan ja valmistaa leivän. Jos on haasteita suunnittelussa, et ehkä hahmota mitä kaikkea tarvitset ja mitä tulisi tehdä missä järjestyksessä. Saat ehkä leivänteon aloitettua mutta lopputulos ei ole halutun näköinen.
– Joustavuus: kyky muokata omaa tekemistä ja käyttäytymistä muuttuneen tilanteen mukaan.Joustamattomuus saatetaan usein tulkita haluttomuudeksi joustaa, vaikka kyseessä on usein siitä, ettei henkilöllä ole taitoja muokata omaa tekemistään ympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Henkilön voi olla vaikea ymmärtää, että muutos ympäristössä tarkoittaa myös oman toiminnan muuttamista. Halusit hillojuustoleivän, menet keittiöön ja huomaatkin ettei sinulla ole hilloa. Joustavasti toimiva vaihtaa suunnitelmaa, ja laittaa leivälle pelkkää juustoa, juustoa ja hunajaa/maapähkinävoita, tai vaikka kurkkua. Joustamaton juuttuu ajatukseen hillojuustoleivästä, eikä saa minkäänlaista leipää tehtyä.
– Käyttäytymisen säätely: kyky hallita ja säädellä häiritseviä ärsykkeitä ja tunteita. Henkilö pystyy kontrolloimaan ympäristöstä tulevia tai sisäisiä yllykkeitä eikä toimi heti ensimmäisen mieleen tulevan reaktion mukaan. Jos ärsykkeiden sääteleminen on vaikeaa, saatat esimerkiksi keskeyttää
toisen puheen, möläytellä mieleen tulevia asioita sopimattomissa tilanteissa, aloittaa tekeminen kuuntelematta tai lukematta ohjeita, jättää kesken pakollisen, tylsäksi tai vaikeaksi kokemasi tehtävän.
– Organisointikyky: kyky suorittaa toiminnot niin, että ne on järkevästi suunniteltu, jäsennelty ja saada ne suoritettua loppuun ilman, että niihin kuluu kohtuuttomasti energiaa tai aikaa. Organisointikykyinen löytää tavarat ja asiat helposti tai tietää, mistä niitä etsiä. Jos organisointikyvyn kanssa on haasteita, tehtävät tulee tehtyä epäloogisessa järjestyksessä, useaa asiaa tulee tehtyä samaan aikaan ja tavarat ovat usein kateissa.
– Oman toiminnan arvioiminen ja palautteen hyödyntäminen: kyky muokata omaa toimintaa saadun palautteen perusteella. Jos palautteen vastaanottaminen on vaikeaa, sitä ei pysty hyödyntämään oman toiminnan muokkaamiseksi. Annettavan palautteen tulee olla oikea-aikaista eli tapahtua heti, tarkasti kohdennettua ja rakentavaa.
Toiminnanohjauksen haasteet voivat ilmetä muun muassa aloittamisen vaikeutena, asioiden kesken jäämisenä, ajanhallinnan vaikeutena, vaikeutena keskittyä oleelliseen, vaikeutena huolehtia omista tavaroista, puheliaisuutena, ja impulsiivisuutena.
Impulsiivisuudella tarkoitetaan asioiden tekemistä hetken mielijohteesta, ensimmäisenä mieleen juolahtavan yllykkeen mukaan toimimista harkitsematta mahdollisia seuraamuksia. ADHD-oireisen aivojen
analyyttinen puoli ei ehdi mukaan miettimään muita vaihtoehtoja. Nämä yllykkeet ovat usein niitä, joista saa nopeasti mielihyvää tai jotka nostavat aivojen aktivaatiotasoa. Impulsiivisuus voi olla sekä tekoja että sanoja.
Impulsiivisuus voi näyttäytyä muun muassa suorapuheisuutena ja sensuroimattomana mielipiteiden kertomisena, toisten päälle puhumisena ja keskeyttämisenä, heräteostosten tekemisenä, riskinottamisena
(esim. raha-asioissa), tunkeilevana ja häiritsevänä käyttäytymisenä, nopeana suuttumisena, erilaisten uusien asioiden ja ruokien ennakkoluulottomana kokeiluna, intiimien ja luottamuksellisten asioiden
möläyttelynä, seksuaalisena ennakkoluulottomuutena ja riskinottona, vitsailuna, suurtenkin päätösten tekemisenä nopeasti ja tunteella.
ADHD- oireiset ovat usein muita herkempiä toimimaan impulsiivisesti eri tilanteissa niin ihmissuhteissa, vapaa-ajalla kuin työelämässäkin ja siitä koituu usein merkittävää haittaa. Impulsiivisuudesta, hetkessä
elämisessä, on myös paljon iloa. Se tuo mukanaan muun muassa uusia kokemuksia, avoimuutta, yllättävää tilannehuumoria ja jännitystä. Nopea kyky reagoida ja tehdä päätöksiä voi myös olla hyödyksi ja auttaa heittäytymään erilaisiin kokemuksiin, mutta voi tuottaa haittaa ihmissuhteissa.
Muistilla tarkoitetaan kykyä tallentaa, säilyttää ja palauttaa mieleen erilaisia asioita, tunteita ja taitoja. ADHD-oireisilla tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet vaikuttavat muistin, erityisesti työmuistin,
toimintaan ja tehokkuuteen.
– Aistimuisti (tiedon valikointi tarkkaavuuden avulla) on aivojen ympäristöstä eri aistien (näkö, kuulo, haju, tunto, maku) välityksellä vastaanottaman tiedon välivarasto. Aistimuistin tieto on tiedostamatonta ja vain osa siitä valitaan tarkkaavuuden avulla työmuistin käsiteltäväksi.
– Työmuisti (tiedon käsittely) on lyhytkestoinen muisti, jossa tiedon väliaikainen säilyttäminen ja käsittely tapahtuvat. Työmuisti vastaanottaa ja prosessoi aistimuistin välittämiä tietoja. Se myös käsittelee aiemmin opittujen asioiden mieleenpalautusta.
– Säiliömuisti (tallentaminen) on pitkäkestoinen muistivarasto, jonne siirtyy vain se tieto, jota on käsitelty työmuistissa riittävän pitkään ja syvällisesti. Säiliömuistissa on kaikki elämän aikana opitut asiat ja ne voivat säilyä koko elämän ajan. Kun mieleen painettua asiaa tarvitsee myöhemmin, se
täytyy hakea säiliömuistista takaisin työmuistiin.
Muistaminen edellyttää tarkkaavuuden suuntaamista muistettavaan asiaan, jotta se siirtyy aistimuistista työmuistiin. Työmuistissa sitä pitää käsitellä tarpeeksi paljon, jotta se siirtyy säiliömuistiin talteen.
Muistettavan asian on säilyttävä säiliömuistissa, jotta sen voi palauttaa myöhemmin mieleen. Jokaisella mieleenpalautuskerralla tieto rakennetaan uudelleen ja se voi vääristyä. Joskus muistista haku eli mieleen palautus on helppoa, joskus vaikeaa ja joskus se ei onnistu ollenkaan.
Kognitiiviset toiminnot, tunne-elämä ja sosiaalinen kanssakäyminen:
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön kuuluu myös kognitiivisten toimintojen ja tunne-elämän sekä sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksia.
– Kognitiivisilla toiminnoilla tarkoitetaan tiedon vastaanottamiseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyviä toimintoja kuten tarkkaavuus, toiminnanohjaus, päättely, hahmottaminen, muisti, lukeminen ja kirjoittaminen. ADHD-oireisilla tavallisimpia kognitiivisia vaikeuksia ovat tarkkaavuus, toiminnanohjaus ja muisti.
– Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan kykyä vaikuttaa siihen, kuinka voimakas tunne on ja miten pitkään se jatkuu. Tunne-elämän vaikeudet ilmenevät ADHD-oireisilla yleensä voimakkaina mielialan vaihteluina ja tunnereaktioina, omien tai toisten tunteiden tunnistamisen, ymmärtämisen ja ilmaisun vaikeutena ja stressiherkkyytenä. Osa ADHD-oireisista on erittäin herkkiä tunnistamaan toisten tunnetiloja, ja osalla on taas suuria vaikeuksia havaita muiden tunteita. Monilla oireisilla on myös huono itsetunto, jolloin toisten ihmisten tarkoitusperiä ja tilanteita tulkitaan herkästi itsensä kannalta kielteisesti.
– Sosiaalisen kanssakäymisen vaikeudet voivat näkyä ADHD-oireisilla usein väärinkäsityksinä ja ristiriitoina toisten ihmisten kanssa, vaikeutena ymmärtää ja huomata sanatonta viestintää ja sosiaalisia vihjeitä, oman äänensävyn havaitsemisen ja kontrolloinnin vaikeutena, lupausten
pettämisenä ja lyhyinä ihmissuhteina.
oikeudenmukainen, sinnikäs, kekseliäs, tehokas, empaattinen, sosiaalinen, iloinen, idearikas, herkkä, uskalias, tunteikas, rehellinen, rohkea, lahjakas, intohimoinen, avoin, luova, mukautumiskykyinen, riskinottokykyinen, utelias, tiedonhaluinen, energinen, omistautuva, eläväinen, kekseliäs,
ongelmanratkaisukykyinen, nuorekas, leikkisä, laajakatseinen, aitous, nopeaälyinen, tilannetajuinen, kokeilunhaluinen, spontaani, heittäytyvä
Se, miten maailmaa katsot ja miten sitä sanoitat, vaikuttaa kaikkeen.
Mieti, mitä sanot:
avoin, suorapuheinen // epäkohtelias, röyhkeä
intohimoinen // dramaattinen, yliampuva
puhelias // ärsyttävä
osallistuva // tunkeileva
hyperaktiivinen // lapsellinen
Tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen ja muistin häiriöistä voi aiheutua myös monenlaisia liitännäisoireita ja -häiriöitä.
Oppimisvaikeudet:
– Lukivaikeudet
– matemaattiset oppimisvaikeudet
– hahmotusvaikeudet
SI-häiriö, sensorisen integraation häiriö eli aistitiedon käsittelyn ja säätelyn häiriö:
– Aistimusten erottelun ongelma
– Aistitiedon säätelyn ongelma
– Aistipohjaisen motoriikan ongelmat
Mielialahäiriöt:
– Masennus
– Kaksisuuntainen mielialahäiriö (bipolaarihäiriö)
Ahdistuneisuushäiriöt:
– Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
– Paniikkihäiriö
– Pakko-oireinen häiriö (OCD)
– Pelko-oireinen ahdistuneisuushäiriö
– Fobia eli määräkohteinen pelko
Päihdehäiriöt:
– Päihteiden haitallinen käyttö
– päihderiippuvuus
Persoonallisuushäiriöt:
– kuten epäsosiaalinen persoonallisuus, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, vaativa persoonallisuus, epäluuloinen persoonallisuus, eristäytyvä persoonallisuus, huomionhakuinen persoonallisuus
Kehitykselliset neuropsykiatriset liitännäishäiriöt:
– Touretten oireyhtymä
– Autisminkirjon häiriö
Unihäiriöt:
– esimerkiksi viivästynyt unijakso, nukahtamisen hitaus, heikko unen laatu, lisääntynyt yöllinen aktiviteetti, päiväaikainen väsymys, levottomat jalat
Aivovamma
ADHD:n Käypä hoito -potilassuositus https://www.kaypahoito.fi/khp00071
ADHD:n Käypä hoito -suosituksesta https://www.kaypahoito.fi/hoi50061
ADHD-Liitto https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/
Lähteet:
ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran
Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen
Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019
(viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
ADHD-Liitto https://adhd-liitto.fi/
Virta M, Salakari A. ADHD-Aikuisen selviytymisopas 2.0 – tutkittua tietoa ja käytännön vinkkejä. Tammi,
2018
ADHD-Liitto Aikuisen arki toimimaan -opas, https://adhd-liitto.fi/wp-content/uploads/2018/05/aikuisen-
arki-toimimaan-opas-2017_kevyt.pdf