
ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö)
ADHD -henkilö; lapsi, nuori tai aikuinen voi olla ylivilkas ”vipeltäjä”, flegmaattinen ”unelmoija” tai näiden yhdistelmä.
ADHD on neurologinen, aivojen välittäjäaineiden toiminnan erilaisuudesta johtuva ominaisuus. Aivojen välittäjäaineista dopamiinin lisäksi mm. noradrenaliini ja serotoniini vaikuttavat ADHD -piirteisiin. ADHD -henkilön aivoissa, joillakin osin, aktivaatio on matalampaa kuin suurimmalla osalla muista ihmisistä. Korjatakseen tätä puutetta ADHD -henkilö alkaa huomaamattaan liikehtiä levottomasti, puuhastella asiaankuuluimattomia juttuja, puhua pälpättää tai vaipua unelmiinsa. Aivojen aktivaatiotason nostaminen on edellytys oppimiselle.
ADHD on synnynnäinen piirre. Se siis periytyy eikä häviä iän myötä. Lapsuuden ylivilkkaus voi toki vähentyä aikuistuessa, mutta keskittymisvaikeudet kuitenkin säilyvät. Stressi, masennus, epäedulliset elämänolosuhteet, ikääntyminen, vaihdevuodet ja aivosairaudet jopa lisäävät oirehtimista.
ADHD on ominaisuus, joka vaikeuttaa arjen- ja elämänhallintaa monin tavoin, mikäli ympäristön vaatimukset ja henkilön vahvuudet eivät ole tasapainossa. Aikuisiällä haittaavat eniten erilaiset toiminnanohjauksen ongelmat.
ADHD:llä ei ole mitään tekemistä henkilön älykkyyden kanssa. Monet ADHD -lapset ja aikuiset ovat jopa keskimääräistä lahjakkaampia ja luovempia. Lahjakkuusprofiili tosin on monesti epätasainen. Oppimiseen keskittymisvaikeuksilla kuitenkin on suuri vaikutus. Tästä syystä useimmat alisuoriutuvat opinnoissaan suhteessa älykkyyteensä. Opintojen keskeyttäminen tai venyminen on hyvin tyypillistä.
Suomessa arvioidaan olevan n. 5 % väestöstä eli 250 000 ADHD -henkilöä.
Viimeisimpien tutkimusten mukaan ADHD on lähes yhtä yleinen naisilla kuin miehillä.
ADHD -aikuinen on parhaimmillaan:
ADHD -aikuinen on pahimmillaan: